Vuosimallin 1996 Scania K 113 -auton elämäntarina on värikäs. Linja-auto otettiin alun perin käyttöön Ruotsissa, missä se kuljetti matkustajia linjaliikenneajossa. Vimpelin Veto osti auton vuonna 2011, milloin se siirtyi kuljettamaan eteläpohjalaisseuran urheilijoita. Auton mittarissa oli tuolloin kilometrejä reilut 970 000.
Auto oli Vimpeliin hankinnan jälkeen erityisesti Vedon bussinkuljettajan Raimo Koskelan sekä superpesisjoukkueen joukkueenjohtajan Heikki Sepän silmäterä. Kaksikko oli myös vahvasti mukana autoon välittömästi hankinnan jälkeen tehdyissä muutostöissä.
– Autosta poistettiin osa penkeistä ja tilalle asennettiin makuutila, pöytiä sekä kaksi televisiota. Auto maalattiin ulkoa Vedon väreihin sekä tunnuksiin. Scania muuttui samalla 53-paikkaisesta 28-paikkaiseksi, Seppä kertoo.
Bussin ehdittyä kuljettaa vetolaisia vain vajaat 9 000 kilometriä, joutui varsin tuore hankinta 10 000 euron remonttiin.
– Ajoin Vedon Suomi-sarjajoukkuetta Peräseinäjoelta Alavudelle päin. Tiessä oli kuitenkin heitto, minkä vuoksi auton etupää iskeytyi voimalla tiehen. Iskussa joustintuen palkit menivät poikki, mikä tiesi matkan päättymistä.
– Siinähän ei auttanut muu kuin kutsua hinausauto paikalle, ja siirtää auto korjaamolle. Joukkueelle oli tilattava toinen kyyti, ja matka jatkui sillä, Koskela muistelee.
Törmäys siltaan
Koskela puhkeaa nauruun muistellessaan naisten korisliigajoukkueen matkaa Kotkaan. Tuolloin navigaattori ohjasi kuljettajan reitille, missä odotti matala silta.
– Käskin joukkueenjohtajan katsoa, kun ajoin auton varovasti sillan alle. Auto näyttikin mahtuvan hyvin, ja tilanne vaikutti olevan hallinnassa.
– Luotin siihen, että kaikki on kunnossa. Painoin kaasua, ja samalla alkoi hurja kolina. En ollut muistanut auton perällä olevan ilmastointilaitteen lisäävän auton korkeutta. Tuolloin suusta tuli varsin painokelvotonta tekstiä, sillä tiesin auton menneen rikki.
Koskela painoi samalla lisää kaasua peläten auton jäävän taipaleelle. Joukkue selviytyi perille Kotkaan, missä auton paineet alkoivat kuitenkin laskea. Koskela soitti apua.
– Sain ohjeeksi kiivetä katolle, kääntää ilmastointiputki kaksinkerroin ja laittaa se vahvalla teipillä kiinni. Tein niin, ja pääsimme palaamaan autolla Vimpeliin. En myöskään joutunut korvaamaan rautatiesiltaa, koska se ei onneksi vioittunut, Koskela nauraa.
Kuljettaja oli paras kotiuttaja
Hän muistaa myös hauskan sattumuksen pesäpallojoukkueen matkattua Sotkamosta ilman ainoatakaan tehtyä juoksua.
– Eräs pelaaja totesi minulle Vimpeliin palattuamme, että sinä Raimo olit joukkueen paras kotiuttaja.
Auto liikennöi Vedon omistuksessa vuoteen 2019 saakka, minkä aikana kilometrejä kertyi noin 270 000. Siinä juhlittiin myös pesäpallon Suomen mestaruuksia sekä surtiin finaalitappioita. Siellä myös hierottiin ja kuntoutettiin pelaajia sekä nostettiin virettä kuntopyörällä.
Auton myynti oli osalle pelaajista harmistuksen paikka.
– Auto oli varsinkin superpesisjoukkueelle toinen koti, missä oli hyvä olla. Kun auto myytiin, ilmaisi moni pelaaja harmistumisensa asiasta, Seppä sanoo.
Kun Veto päätti luopua autosta, otti Koskela yhteyttä evijärveläiseen Mikko Mannermaahan.
– Sanoin Mikolle, että tee sopiva tarjous ja laita takarajaksi saman vuorokauden päätöskellonaika. Kaupan syntyivätkin sen jälkeen vauhdilla, Koskela toteaa.
– Sain Raimolta luotettavat tiedot auton historiasta, eli uskalsin niiden ansiosta tehdä vauhdikkaan ratkaisun, Mannermaa sanoo.
– Mielessäni oli heti ajatus tehdä bussista matkailuauto. Koska osaan itse tehdä paljon käsilläni ja myös perhepiirissä on osaamista, ajattelin auton muutostöiden onnistuvan kätevästi.
Mittavat muutostyöt
Ajettuaan auton Vimpelistä Evijärvelle otti Mannermaa ensimmäiseksi auton istuinpenkit irti.
– Jätin paikalleen 1+8 istuinta. Sen jälkeen hankin autoon lieden, mikä mahdollisti sen rekisteröinnin matkailuautoksi. Tämän jälkeen suuntasin katsastuskonttorille.
Mannermaa aloitti seuraavaksi auton muutostyöt tosimielessä, vanha sai väistyä. Muutokset tehtiin noin kolmen kuukauden aikana pääasiassa ilta- ja viikonlopputöinä.
– Koko sisusta tehtiin uusiksi. Ensimmäisenä autoon tulivat parisängyt. Pian valmistui myös keittiö jääkaappeineen. Autoon tehtiin myös vinyylilattia sekä asennettiin ilmalämpöpumppu ja uusi äänentoistojärjestelmä.
– Autosta poistettiin Vedon aikaiset mainosteipit ja laitettiin uudet tilalle. Samalla maalipinta kiillotettiin. Tuulilasissa kulki myös hetken muisto Vedosta, sillä teippauksesta suostui irtoamaan helposti vain osa, minkä vuoksi lasissa luki hetken ”pelin Veto”, Mannermaa hymyilee.
Auton penkkeihin Mannermaa valitsi vaalean nahkaverhoilun, kaikkiaan nahkaa kului viisikymmentä metriä.
– Halusin sillä autoon valoisuutta. Nahkaiset penkit on myös helppo puhdistaa. Osan verhoilusta hankin ostotyönä ja osan tein itse muiden perheenjäsenten avustamana.
Työn alla on edelleen kesällä valmistuva wc-tila. Suvella katolle asennetaan aurinkopaneelit.
– Ne lataavat auton neljää akkuja. Olen tehnyt autoon ratkaisun, jossa voidaan käyttää verkkovirtaa sekä akkuja.
Poliisin syynissä
Rahaa auton remontointiin on Mannermaalta kulunut noin 20 000 euroa.
– Siihen on kieltämättä uponnut melkoisesti rahaa. Summa olisi kuitenkin vielä paljon suurempi, jos en olisi itse tehnyt valtaosaa töistä.
Mannermaa on ehtinyt käydä autolla jo kahdeksassa Euroopan maassa. Se joutui myös pakollisiin korjauksiin Itävallassa.
– Autoa korjattiin Scanian toimesta venttiilinnostajien mentyä kieroon. Mukaan mahtui liikkeelle pääsyn jälkeen vielä myös vielä pienempi remontti ahtoputken hajottua.
– Oman lukunsa reissulle toi vielä Saksan puolella poliisi, joka halusi tutkia auton moottoria myöden. Myöhemmin selvisi, että he etsivät laittomia siirtolaisia.
Alkavan kesän suunnitelmissa on jälleen matkustelua.
– Koska työskentelen rakennusalan yrittäjänä, on kotoa lähdettävä kauemmaksi lomatunnelman saamiseksi. Suunnitelmissa on kiertää perheen kanssa Suomessa ja mahdollisesti myös joissakin muissa maissa. En osaa kuitenkaan sanoa, suuntaammeko johonkin Vedon vieraspeliin, Mannermaa hymyilee.
Teksti Tomi Olli