Väylävirasto sähköistäisi Helsinki-Tampere-tien

Selvityksessä pohdittiin keinoja vähentää raskaan liikenteen päästöjä.

Ruotsissa kokeiltiin E16:lla tieosuuden sähköistämistä jo vuonna 2016. Kuva Scania.

Väyläviraston selvityksen mukaan valtatie 3:lla välillä Helsinki–Tampere tien sähköistäminen voisi kannattaa taloudellisesti. Edellytyksenä olisivat, että kilometrikohtaiset investointikustannukset pysyisivät matalina ja riittävän iso osuus liikenteestä sähköistettäisiin.
Väyläviraston mielestä periaatteessa sama koskisi muitakin vilkasliikenteisiä teitä.
– Koko pääväyläverkon sähköistäminen ei kuitenkaan liene realistista, sillä vähäliikenteisillä teillä ilmastovaikutukset jäisivät vähäisiksi kustannuksiin nähden, Väyläviraston apulaisjohtaja Tapio Ojanen sanoo.

Sähköistetyllä tiellä ajoneuvot saavat liikkumiseen tarvitsemansa sähkön tieverkosta ja voivat liikkuessaan ladata akkujaan.
– Tieverkkoa voidaan sähköistää ajojohdinten, tienpintaan upotettujen kiskojen tai tienpinnan alle sijoitettavien induktiokäämien avulla.
Sähköistetyllä runkoverkolla voisi liikkua suurimman osan matkasta. Todennäköisesti ajoneuvo pystyisi samalla käyttämään akkua tai polttomoottoria, joilla matkaa voisi taittaa sähköistetyn tieverkon ulkopuolellakin.
Selvityksen mukaan sähköistäminen kannattaisi niillä tieosuuksilla, joilla kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät merkittävästi suhteessa väylänpidon kokonaiskustannuksiin. Suomen sääolosuhteisiin sopivinta sähköistysteknologiaa täytyy vielä etsiä, ja valinnassa täytyy huomioida esimerkiksi maamme lumiset talvet.

Kasvihuonekaasupäästöt vähenisivät etenkin kuorma-autojen ja pitkän matkan linja-autoliikenteen sähköistyksellä. Kokonaisuudessaan kevyen ajoneuvoliikenteen päästöjen arvioidaan kuitenkin 30 vuoden aikajänteellä vähenevän raskasta liikennettä enemmän.
– Kun akkukäyttöiset sähköajoneuvot ja vähäpäästöiset polttoaineet yleistyvät, erityisesti kevyestä ajoneuvoliikenteestä tulee päästöjä vähemmän, Ojanen kertoo.

Ilmanlaatua sähköistäminen parantaa etenkin kaupunkien tiheään asutuilla alueilla. Ilmastovaikutusten suuruus riippuu sähköistykseen siirtyvän liikenteen osuudesta sekä sähköistettävien osuuksien pituudesta.
Väyläviraston mielestä sähköistäminen voi edistää alueiden saavutettavuutta, kun yksilölle ja tavaraliikenteen toimijoille koituvat liikennöintikustannukset vähenevät. Erityisesti sähköistettävien väylien läheisyydessä olevat alueet tulisivat saavutettavimmiksi.
Kiskot tai induktiokäämit eivät vaikuttaisi tieyhteyksien maisemaan, mutta ajojohdin tien yläpuolella muuttaisi näkymiä merkittävästi.
– Arvokkaissa maisemaympäristöissä lyhyitä osuuksia voitaisiin jättää sähköistämättä.

Väylävirasto myöntää, että haasteita sähköistämisessä on, kuten latauksen hitaus, julkisten latauspisteiden vähyys sekä pitkäaikainen sitoutuminen kehittyvään teknologiaan. Latausinfran rakentaminen ja akkujen kierrätys vaativat rahaa, ja sähköistetty liikenne on polttomoottoriliikennettä alttiimpi laajoille häiriöille.
– Sähköistyksen lisäksi esimerkiksi biopolttoaineet ja synteettiset uusiutuvat polttoaineet ovat tulevaisuuden vaihtoehtoja.

Sähköteiden toteutus edellyttäisi paitsi useiden toimijoiden –  valtion ohella esimerkiksi ajoneuvojen valmistajien ja logistiikkayhtiöiden – yhteistyötä myös mittavia investointeja. Yhteistyötä voitaisiin tehdä esimerkiksi Saksan ja Ruotsin kanssa.

Tieverkon sähköistämistä varten tarvitaan Väyläviraston mielestä lisää pilotteja ja kokemuksia. Tieosuuksien liikennemäärät tulisi tietää etukäteen, ja tämän vuoksi pilottia voisi suunnata ennemmin vakiintuneille raskaan liikenteen reiteille kuin kevyille ajoneuvoille.
– Sähköistyksen tulevaisuuden ratkaisevat ilmastotavoitteiden kunnianhimoisuus sekä teiden sähköistämisen kannattavuus suhteessa muihin päästöjä vähentäviin keinoihin, summaa Ojanen.

Tieverkon sähköistäminen vaikuttaa infrastruktuuriin, liikennöintikustannuksiin ja ilmastoon. Erityisesti kuorma-autojen ja pitkää matkaa ajavien linja-autojen sähköistäminen vähentäisi päästöjä. Sähkötiet edistäisivät valtion tavoitetta saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä.

Lähde: Väylävirasto