Tampereen Kalkussa huutokaupataan kahdesti vuodessa pitkät rivit kuorma-autoja, veneitä, moottoripyöriä, työkaluja sekä monen sortin varaosia. Samoin tehdään kerran vuodessa Tervolassa. Kaikkia myyntikohteita yhdistää se, että ne ovat Puolustusvoimain käytöstä poistettua materiaalia. Tai romua, kuten logistiikkapäällikkö Petri Lundelin Millog Oy:n jälkikäsittelyosastolta ilmaisee.
– On parasta käyttää sitä termiä, niin kukaan ei odota, että kalusto olisi erityisen hyväkuntoista, Lundelin naurahtaa.
Olen vierailemassa Kalkun huutokauppa-alueella niin sanottuna ennakkokatselmuspäivänä. Tuolloin paikalle saa tulla tutustumaan kohteisiin, joita mahdollisesti aikoo huutaa itselleen. Väkeä on liikkeellä hyvin. Ensikertalaisista alan todellisiin konkareihin, jotka ovat juosseet Puolustusvoimain hylkymateriaalin perässä säännöllisesti vuosikymmeniä. Varsinaisena huutokauppapäivänä lienee suorastaan ruuhkaa.
– Homma menee joillakin ihan suvussakin. Ensimmäinen vastaavanlainen huutokauppa oli vuonna 1944, ja meillä on jopa neljännen sukupolven asiakkaita jokusia, Lundelin mainitsee.
Myyntiin päätyy kalustoa esimerkiksi iän ja kunnon takia sekä siksi, ettei joihinkin ajoneuvoihin ja laitteisiin saa enää varaosia oikein mistään. Tai sitten joillekin vempaimille ei nykyarmeijalla yksinkertaisesti ole käyttöä.
Riviin tuodut Polar-mönkijät ovat selkeästi käyttöikänsä päässä. Joitakin kolariautoja taas ei kannata korjata, vaan niistä otetaan vastaavanlaisiin ajoneuvoihin varaosia, ja loppuosa autosta myydään pois. Joku hyödyntää saman vehkeen varaosalähteeksi tai myy vielä eteenpäinkin. Tai keräilijä säilyttää kokoelmissaan.
– Virolaisia on meidän huutokaupoissamme käynyt jo parikymmentä vuotta. Jopa Tšekistä saakka on tullut väkeä. Saksasta yksi mies vieraili säännöllisesti ostamassa täältä nelivetoisia ”tölkki-Volkkareita” 16 tuuman pyörillä. Ihmettelimme asiaa, kunnes kävi ilmi, että kyseistä mallia valmistettiin aikoinaan melko vähän, ja suurin osa tuotiin Suomeen esimerkiksi juuri Puolustusvoimain ja Postin käyttöön. Mies myi täältä ostamansa ajoneuvot eteenpäin kotimaassaan.
Anssi Kangasmäki ei sen sijaan ole tullut kaukaa. Vain Hämeenkyröstä asti eli runsaan puolen tunnin ajomatkan takaa. Viisikymppinen Kangasmäki teki ensimmäisen toivioretkensä moiseen suurhuutokauppaan jo reippaasti yli 30 vuotta sitten.
– Silloin ajelin mopolla paikalle. Vuosikymmenien aikana on tullut ostettua täältä useita ajoneuvoja ja myös isoja varaosaeriä. Enimmäkseen sellaista tavaraa, jota olen kaupannut eteenpäin, Kangasmäki sanoo.
Tällä kertaa oli mielessä hankkia jonkinlainen pakettiauto, jos vain sopiva yksilö löytyisi. Huutokauppapäivän jälkeen Kangasmäki kertoo pakettiautoidean kääntyneen kuitenkin isompaan päin. Tuli näet ostettua Sisu-vaihtolavakuormuri.
– Siihen nyt päädyin. Ja ainakin sen verran toimiva peli on, että ajamalla toin kotiin ja ensi tarkistuksella sanoisin, että kaikki toimii. Tuosta en aiokaan ruveta tekemään kauppaa, vaan on tarkoitus kunnostaa se museoajoneuvoksi, jolla olisi sitten aina välillä hieman käyttöäkin, Kangasmäki kertoo.
Pitkän huutokauppa-asiakaskokemuksensa perusteella hän kuvailee, että ei Puolustusvoimain huutokaupoistakaan enää välttämättä saa materiaalia kovin edukkaasti. Jotkut ajoneuvot saattavat armeijavärillä ja -historialla kohota hinnaltaan korkeammalle kuin mitä vastaavan auton saisi muualta. Tapauskohtaistahan tämä toki on.
Teksti ja kuvat: Kari Saarinen, Raskassarja-lehti