Selvitys paljasti useita kehittämiskohteita

Nelostie on Suomen selkäranka, jolla kulkevat kaupan kuljetukset etelästä pohjoiseen.

– Päättäjien on hyvä tietää, että korjausvelan kasvu toimialojen eniten tarvitsemilla väylillä iskee viennin lisäksi kotimarkkinoihin, sanoo Hämeen kauppakamarin toimitusjohtaja Jussi Eerikäinen. Kuva: Tarmo Valmela / Photodance Valmela.

Elinkeinoelämän kuljetukset tieverkolla -volyymi- ja arvoanalyysi on laadittu WSP Finland Oy:n Advisory Services-yksikössä Jorma Mäntysen johdolla. Selvitys paljasti tieverkolla liikkuvat raaka-aine- ja tavaravirrat sekä keskeisten toimialojen eniten käyttämät väylät. Työn eri vaiheissa käytettyjen data-aineistojen osalta nousi esiin useita kehittämiskohteita ja laadun parannustarpeita.

Suomen tieverkon korjausvelka on runsaat miljardi euroa, joka on kertynyt pitkällä aikavälillä. Myös sen kurominen nykyisellä menettelyllä valtion budjetin kautta kestää pitkään. Kun suhteuttaa Suomen tiestön mahdollistamien talouselämän kuljetusten arvon, korjausvelka näyttäytyy eri valossa. Selvityksessä todetaan, että ensinnäkin korjausvelkaa ei pitäisi olla olemassa ollenkaan, jos aina olisi ymmärretty tieverkon käyttöarvo. Toisekseen noin miljardi euroa ei ole paljon suhteutettuna usean kymmenen miljardin euron vuotuisiin vientituloihin nähden.

Pääteiden rooli on erittäin suuri lähes kaikilla toimialoilla. Erityisen voimakkaasti korostuu valtateiden osuus kuljetussuoritteista niin volyymilla kuin arvolla mitaten. Hieman yllättäen myös raakapuuta kuljetetaan pitkiä matkoja valtateitä pitkin, mikä on kuitenkin ymmärrettävää Suomen teollisuuden sijaitessa pitkien matkojen päässä raakaainelähteiltä. Metsäteollisuuden raaka-aineen kuljetuksissa kantateiden merkitys on suuri, luonnollisesti myös alemman tieverkon. Oikeastaan ei ole merkitystä sillä, kuinka suuri osuus alemmalla verkolla kuljetussuoritteesta on: ilman raaka-ainetta, kun ei olisi metsäteollisuutta ollenkaan. Sen sijaan alemman tieverkon laiminlyönti kohdistuu moniin toimialoihin metsäteollisuuden lisäksi.

Lähde: Elinkeinoelämän kuljetukset tieverkolla – volyymi- ja arvoanalyysi

Tietyt tiet ovat hyvin yksipuolisesti jonkin toimialan käytössä. Esimerkiksi valtatiet 20 ja 22 Oulusta Kuusamoon ja Oulusta Kajaaniin ovat tyypillisiä metsäteollisuuden dominoimia teitä. Valtateillä 16 ja 19 Etelä-Pohjanmaalla maatalouden osuus kuljetuksista on suuri, mutta ei niin dominoiva kuin em. esimerkissä pohjoisessa metsäteollisuuden osuus on. Maataloustuotanto on painottunut läntiseen Suomeen.

Väestö keskittyy, mutta elinkeinoelämä käyttää koko Suomea. Monien toimialojen tuotanto on hyvin eri puolilla maata, mistä seurauksena on pitkiä kuljetusmatkoja väestökeskittymien markkinoille tai vientisatamiin. Väestökeskittymissä näkyy yhdyskuntien rakentaminen ja käyttö, samoin kaupan kuljetusten suuntautuminen. Vaikka nämä tulokset ovat triviaaleja, monien muiden toimialojen logiikasta voidaan päätellä seikkoja, jotka eivät välttämättä olekaan niin triviaaleja, mutta tärkeitä tienpidon päätöksenteossa. Maa-aineskuljetukset ovat luonteeltaan hyvin paikallisia, mikä näkyy yhdyskuntien rakentamisen erottelukuvassa. Rakentamisessa alemman verkon ja taajamien tiestö korostuu.

Kemian teollisuuden volyymit kulkevat Etelä-Suomen poikki idän ja lännen välillä, mutta arvo jakautuu laajemmin nelostietä pitkin myös pohjoiseen. Selittävänä tekijänä ovat etenkin kulutustavaratuotteet. Metalliteollisuuden kuljetusvirrat keskittyvät nelostielle ja lounaiseen Suomeen.

Toimialojen osuus viennistä on hyvin erilainen. Kun metsäteollisuus vie noin 12 miljardin euron edestä ja tuotannosta noin 90 % menee vientiin, elintarviketeollisuus on sen peilikuva: valtaosa kotimarkkinaa. Kuitenkin elintarviketeollisuuden vientinäkymät ovat hyvät mm. Aasian maihin. Vientikuljetusten kannalta Suomen satamaverkosto ja tieyhteydet niihin ovat kriittinen tekijä. Huoltovarmuuden näkökulmasta on tärkeää, että on vaihtoehtoisia satamia ja kuljetusreittejä käytettävissä. Omavaraisuuden säilyttäminen tai joiltakin osin sen kasvattaminen edellyttävät tiettyjen tavaravirtojen sujumista ja tiettyjä tieverkon osia. Myös teknologiateollisuus on vientipainotteinen ala, joka on levittäytynyt laajalle Suomeen.

Kokonaiskuva Suomen tiekuljetuksista nostaa nelostien erittäin tärkeään asemaan. Nelostie on Suomen selkäranka, jota pitkin tapahtuvat kaupan kuljetukset etelästä pohjoiseen ja monien toimialojen tuotekuljetukset pohjoisesta etelän väestökeskittymiin tai satamiin. Valtatie 3 nousee myös tärkeäksi elintarviketeollisuuden tieksi, ja kantatie 52 nousee monessa tarkastelussa tärkeäksi Hangon tuontisataman ansiosta.

Kuljetusten intensiivisyyttä on arvioitu siten, että tien pituus on eliminoitu. Esim. nelostie on yli 1000 km pitkä, joten sille kertyy runsaasti kuljetussuoritetta myös tien pituuden ansiosta. Tieverkon kuljetusintensiivisyyttä on arvioitu mittarilla tonnikilometriä tiekilometriä kohden ja arvointensiivisyyttä mittarilla eurokilometriä tiekilometriä kohden. Näilläkin mittareilla mm. valtatiet 2, 3, 4 ja 7 nousevat korkealle.

Tiekuljetusten osalta voidaan kysyä, millaisia vaihtoehtoisia yhteyksiä on käytettävissä, jos jostakin syystä tyypillinen kuljetusreitti ei ole käytössä. Entä jos tienpitoa priorisoitaisiin voimakkaasti, mikä olisi hyväksyttävä kiertomatka raskaalle liikenteelle ottaen huomioon tiestön laatuvaatimukset, eikä pelkästään matka? Kuinka huomioidaan kuljetusten ajallinen kriittisyys esimerkiksi elintarvikekuljetuksissa?

Selvityksen mukaan olisi perusteltua tehdä koko tiestölle tai sen tärkeimmille osille profilointi, joka osoittaa elinkeinoelämän tarpeet tiestön käytölle.
Elinkeinoelämän kuljetukset tieverkolla – volyymi- ja arvoanalyysin ovat tilanneet Liikennevirasto, Infra ry, Maataloustuottajien Keskusliitto MTK, Keskuskauppakamari, Metsäteollisuus ry sekä Elintarviketeollisuus, Kemianteollisuus ja Teknologiateollisuus ry:t.