Saksasta Suomeen 50 km/h

Olli Kotaja ja Tarja Hernesniemi ajoivat 50 km/h Saksasta Suomeen harvinaisella kuormalava-ajoneuvolla.

Ape kulkee ketterästä tryffelitammitarhan läpi mehiläispesille.

– Kun näin 70-luvun mallia olevan Apen, kiinnostuin siitä heti. Se on klassinen vanha malli, jonka kori on pysynyt samana pyöreänä 60-luvun alusta asti, Olli Kotaja kertoo.
Kyseinen Ape, tarkemmin sanottuna Piaggio Ape 550mp, seisoi saksalaisen Edmund Franzenin pihalla Duisburgissa, lähellä Alankomaiden rajaa vuonna 2013. Franzen oli edellisenä vuonna tuonut pienen kuormalava-ajoneuvon Italiasta ja esitteli sitä nyt länsisuomalaiselle Kotajalle.
Vespan moottorin ympärille rakennettu Ape oli hyvässä kunnossa, käytetty ilmeisen vähän ja huollettu hyvin. Ja mikä parasta – se oli nyt myynnissä.
– Aloitimme kauppaneuvottelut. Ne menivät siten, että Franzen sanoi hinnan ja minä siihen, että selvä, Olli sanoo.

Ape 550mp:n kantavuus on 550 kiloa, mikä on aika hyvin 187-kuutioiselta skootterilta.Franzen lupasi toimittaa 187-kuutioisen museoajoneuvon trailerilla Pohjois-Saksaan, josta se laivattaisiin Suomeen.
Se ei Ollille käynyt. Suomalainen halusi ajaa Apen itse kotiin. Lisäksi pieneen hyttiin tulisi hänen puolisonsa Tarja Hernesniemi. Heidän välissään oli keskellä kojelautaa Vespasta tuttu ohjaustanko, jolloin kuljettaja ajaa hieman vinossa, kun kyydissä on kaksi.
Franzen kauhistui.
– Ei näin vanhalla koneella voi ajaa sellaista matkaa Saksan pohjoisrannikolle!
Olli tarkensi, että suunnitelmissa oli ajaa kotiin saakka, siis Tanskan ja Ruotsin kautta, josta tultaisiin laivalla Turkuun.
Franzen puristeli päätään ja etsi kartan käsiinsä selvittääkseen kuinka kaukana Suomi todella on. Kun se selvisi, Franzen oli aiempaa varmempi kieltävästä päätöksestään.

Ape 550mp:n kantavuus on 550 kiloa, mikä on aika hyvin 187-kuutioiselta skootterilta.

Ollilla on pieni maatila Marttilassa, Lounais-Suomessa. Tilalla on mehiläispesiä, joista saadaan hunajaa pääasiassa omaan käyttöön, mutta on joskus joku purkki myytykin. Lisäksi Olli istutti jokunen vuosi sitten noin 400 tryffelitammea.
– En tiedä, tuleeko niistä koskaan tryffeleitä, mutta tulee ainakin metsikkö. Osa puista on lähtenyt hyvin kasvuun, osa ei.
Siltä varalta, että tryffeleitä joskus tulisi, olisi niitä mukava noutaa Apella, vähän samaan tyyliin kuin italialaiset tryffelinkasvattajat tekevät. Lisäksi Ape tarkoittaa italiaksi mehiläistä – mikä sen parempi ajoneuvo olisikaan mehiläispesien hoitoajoneuvoksi.
Olli ja Tarja menivät seuraavana päivänä uudelleen Franzenin puheille.

Moottori sijaitsee taka-akselin tuntumassa, lavan alla. Se pienentää meteliä hytissä.

Paikalla oli myös Franzenin rouva, joka kuunteli suomalaispariskunnan reissutarinoita. Niitä riitti, sillä Olli ja Tarja ovat käyneet muun muassa Himalajalla, Kilimanjarolla ja ajaneet Route 66:n Harley Davidssonilla. Rouva vakuuttui ja totesi miehelleen:
– Kyllä nämä ihmiset ovat tosissaan.
Kun vielä Olli ehdotti, että mukaan laitetaan varaosia mahdollisten teknisten vikojen vuoksi, Franzen suostui. Apen lavalle ladattiin muun muassa sylinteriä, mäntää, kärkiä, tulppia ja lamppuja.
Lopulta pikku-Ape lähti matkalle kohti Pohjolaa. Mikäli se pääsisi perille ja hyväksyttäisiin Suomessa museoajoneuvorekisteriin, sillä tuskin olisi siellä montaa samaa mallia olevaa kollegaa.

Vespan tavoin Apea ajetaan käsivaihteilla, joita vaihdetaan vasemmalla olevasta mustasta kahvasta.

Olli ja Tarja suuntasivat Apella Saksan pikkuteille. Matka taittui verkalleen 50 km/h. Tarja ja Olli näkivät pikkukaupunkeja ja kyliä, ihastelivat maisemia. Matkalla laulettiin kaikki laulut, mitkä mieleen tulivat, sillä Apessa ei ole radiota.
Päivässä kuljettiin noin 200 – 300 kilometriä. Pariskunta nautti verkkaisesta matkanteosta.
Kun vastaan tuli letka italialaisia kuorma-autoja, alkoivat alppitorvet soida ja valot vilkkua. Autonkuljettajat olivat hämmästyneitä nähdessään Apen niin kaukana kotoa.
– Morjenstimme heille kuten rahtimiehet toisilleen, Olli hymyilee.
Matka sujui hyvin. Vain Ruotsissa tuli pieni pysähdys renkaan puhkeamisen takia.

Matkan jälkeenkin Ape on toiminut hyvin, eikä varaosille juuri ole ollut käyttöä – kerrankin kun niitä olisi riittävästi.
Ajoneuvo on museorekisterissä ja käytössä silloin tällöin mehiläisten hoitoautona, kuten Olli suunnittelikin.
– Ape kulkee yllättävän hyvin. Vaikka voimaa ei koneessa ole paljon, pienillä vaihteilla pääsee rinteitä ylös. Tässä on suunnanvaihtaja kuten traktorissa, joten peruuttaa voi yhtä lujaa kuin ajaa eteenkin päin, Olli sanoo ja pujahtaa Apella pihapensaiden välistä matkaan.
Kuoppaisella hiekkatiellä ajolinjat joutuu valikoimaan tarkoin, sillä Piaggiossa on kolme pyörää ja kolme ajolinjaa ja siten yksi mahdollisuus enemmän osua pikkumonttuihin.
Eläkepäiviään viettävällä Apella on myös muutaman kerran käyty ajoneuvoharrastajien kokoontumisissa.
– Apella liikkuessa näkee vain hyväntuulisia ihmisiä. Voi tietysti olla, että joidenkin hymy on hieman säälinsekainenkin. Minulle Ape on kuitenkin todennäköisesti yksi niistä asioista, joita en koskaan myy.

TEKSTI JA KUVAT SARI JÄRVINEN

Piaggio Ape 550mp

  • Valmistusvuosi 1970
  • Pituus 3,15 metriä
  • Leveys 1,49 metriä
  • Korkeus 1,67 metriä
  • Omamassa 445 kiloa
  • Teho 10 hevosvoimaa