Riikosen näyttelyn suosio yllätti

Autotaidemaalari Simo Riikosen mittava ura on näyttelynä Harjavallassa.

Taiteilija ehti kiireen keskellä ikuistettavaksi omien töidensä rinnalle. Vasemmalla puolella olevista kuvista ylempi on vuonna 2006 valmistunut ”Zorro”, jota Riikonen pitää yhtenä hienoimpana työnään ja alempana ”Discovery”, joka on valmistunut vuonna 2004. Oikealla puolella on monelle hänen ehkä tuntemattomampaa maalaustaidetta. Kuva: Kirsi Kanerva.

Simo Riikosen yli viiden vuosikymmenen kestänyt taiteilijaura on koottu Emil Cedercreutzin museoon Harjavaltaan. Näyttelyn avajaisia vietettiin 24.10. ja jo avajaisviikon aikana näyttelyn oli ehtinyt nähdä yli 500 kävijää.
– Museossa on Riikosen lisäksi kaksi muutakin vaihtuvaa näyttelyä, runoilija Heli Laaksosen ja kuvataiteilijaTello Anttilan näyttelyt, mutta Riikosen näyttely on noussut selväksi ykkösnäyttelyksi, museoemäntä Taina Ylander kertoo.
Lienee näyttelyn suuri suosio tulleen kaikille hieman yllätyksenä, jopa taiteilijalle itselleen.

Jouko ”Jokke” Kallio on yhtenä ikuistetuista moottoriurheilutähdistä. Kuva Kirsi Kanerva.

Riikonen on itse ollut avajaisviikolla jokaisena päivänä vastaamassa ja kertomassa urastaan suurillekin ryhmille ja hieman on jo oman kuntonsa kestämistä pelännyt. Parkinson-diagnoosin vuonna 2011 saanut taiteilija kertoi, että on välillä niitä päiviä, jolloin ei tahdo edes päästä sängystä ylös. Parkinsonin tauti on pakottanut Riikosen jättämään itselleen niin rakkaan työnsä, kun taudinkuvaan kuuluva väsyminen ja käden vapina estävät tarkat maalaustyöt. Viimeisimmäksi suureksi maalaustyökseen, Riikosen omien sanojen mukaan, tulee jäämään tutulle asiakkaalle v. 2016 valmistunut ”Wild Horse” -tukkirekka.
– Kun asiakas halusi tilata maalauksen autoonsa, sanoin, että niin pitkään yrittäjä ei voi autoaan seisottaa, että sen saan valmiiksi. Asiakkaalle ei tullut kysymykseenkään, etteikö maalausta tehtäisi ja sanoi auton seisovan niin pitkään kuin tarve vaatii, Riikonen sanoo.
Ennen sairastumista kyseisen auton maalaamiseen olisi mennyt pari päivää, nyt se vei viisi viikkoa yötä päivää.

”Wild Horse” tukkiauto -Scania ja hevoset. Kuva: Sami Koivisto

Esillä olevassa näyttelyssä on vain murto-osa Riikosen tuotannosta, ja se on läpileikkaus Riikosen mittavasta urasta.
– Itse olisin halunnut esille enemmänkin töitä. Töiden valinnasta osan teki museo ja tietenkin näyttelytilakin asettaa jo omat rajoitteensa sille, mitä esille on voitu laittaa, Riikonen kertoo.

Vaikka taiteilija on ennen kaikkea tunnettu upeista automaalauksistaan, löytyy hänen pitkältä uraltaan paljon muutakin, muotokuviakin Riikonen on uransa aikana tehnyt yli 1300 kappaletta.  Yhtenä näyttelyn erikoisuutena olivat saksalaisen valmistajan tekemät pienoismallit Riikosen maalaamista kuorma-autoista.

– Saksalainen valmistaja tekee muutaman sadan kappaleen keräilysarjoja tunnetuista rekka-autoista. Valmis auto kuvataan tarkasti ja painetaan pienoismalliin. Keräilysarjat ovat niin kysyttyjä, että ne on myyty jo paljon ennen valmistumista loppuun ja Suomeen niitä saadaan yleensä vain muutama kappale. Vaikka olen maalannut autot, en ole onnistunut saamaan kuin muutaman itselleni, Riikonen kertoo. Kuva: Kirsi Kanerva

Riikosen ura alkoi jo 60-luvulla hänen ollessaan alle 20-vuotias ja on jatkunut aina näihin päiviin asti. Tunnetuimpina töinään hänellä on ollut Suomeen ja ulkomaille tehdyt lukuisat, yli 1000 kappaletta, taidokaasti kynäruiskumaalattua ajoneuvoa, joita on liikenteessä yhä edelleen suurin määrin. Riikosen maalaamiin ajoneuvoihin lukeutuvat niin alkuaikojen mopot, isot kaksipyöräiset, henkilöautot, työkoneet, linja- ja kuorma-autot ja jopa lentokoneet.

– Ensin opin piirtämään, sitten puhumaan ja kävelemään, Riikonen sanoo.
Uran alkuvaiheessa käytössä oli pensselit, mutta ruiskumaalaustekniikan kanssa sinuiksi pääsyn jälkeen ne jäivät. Apuvälineinä joskus oli käytössä piirtoheitin, jolla sai heijastettua kuvat maalattavaan pintaan.
– Piirtoheittimen ongelmana oli se, että pienissä pinnoissa siitä oli hieman apua, mutta maalattaessa yli kymmenenmetrisiä ja kaarevia pintoja, sen siirtelyyn ja kohdistamiseen meni aivan kohtuuttomasti aikaa ja vaivaa. Kaiken lisäksi, jos piirtoheitin oli hiemankin vinossa, tuli myös maalattavasta kuvasta helposti mittasuhteiltaan vääristynyt.
Näin ollen piirtoheittimestä saatu hyöty kutistui vapaasti maalaamiseen verrattuna niin paljon, että koko piirtoheitin jäi pois käytöstä.

Taiteilijan työvälineistä pieni näyte. Kuva: Kirsi Kanerva.

Vaikka Riikonen on kiistämättä alan pioneeri, hän on aina auliisti jakanut tietoa sekä opettanut tekniikoita eteenpäin. Moni tälle alalle tullut onkin Riikosen oppipoikia. Riikonen on eräässäkin haastattelussa (SK 19.10.2017) sanonut, että uudet tekijät jatkavat siitä, mihin minä olen lopettanut.
Vaikka Riikonen ei enää pysty maalaamaan, on hän tällä hetkellä koostamassa pääteosta urastaan runsaasti kuvitettuna. Riikonen on urallaan niittänyt mainetta niin kotimaassa kuin ulkomailla ja saanut lukuisia palkintoja ja tunnustuksia  töistään. Häntä voidaankin ihan perustellusti kutsua ruiskutaidemaalauksen uranuurtajaksi Suomessa.

Vaikka itse näyttely onkin vain pieni otos koko Riikosen pitkästä urasta, se antoi ainakin allekirjoittaneelle paljon uutta tietoa. Useammankin taiteilijan työn luonnossa nähneenä koko uran kattavuus ja monipuolisuus tulivat suurena yllätyksenä. Toivottavasti tämä näyttely nähtäisiin vielä muuallakin.

Design Simo Riikonen – Autotaidemaalarin uran viisi vuosikymmentä
24.10.2017 – 25.2.2018 Emil Cedercreutzin museo, Harjavalta

Teksti Kirsi Kanerva