03.02.2023
Moni ohikulkija on jäänyt katsomaan pitkään, kun kuljetusyrittäjä Pekka Voutilainen laskeutuu alas ison kuorma-auton hytistä sylissään käsilaukunkokoinen Nico-koira.
Nico on chihuahua, yksi maailman pienimmistä koiraroduista ja mahtuisi helposti auton hansikaslokeroon.
Koon ei kannata antaa hämätä, sillä Nicolla on kokemusta rekkakoiran urasta enemmän kuin monella muulla. Se matkustaa passeineen isäntänsä Pekan ja emäntänsä Jaana Pinomäen mukana Norjassa asti. Toisinaan Nico vahtii kuormanlastausta maansiirtokeikoilla kotiseudullaan Varsinais-Suomessa.
Nico päätyi Kuljetus Voutilaisen rekkakoiraksi sattuman kautta. Eräs tuttu tarjosi Nicoa Jaanalle, kun koiralla oli ikää kaksi vuotta. Se oli siihen mennessä ehtinyt jo asua kahdessa kodissa.
Jaana kieltäytyi tarjouksesta.
– Emme me voineet ottaa niin pientä koiraa reissuille mukaan. Sehän jäisi jalkoihin.
Tuttu tarjosi koiraa myöhemmin uudelleen ja vakuutti, että Nico on iso chihuahuaksi ja sitä paitsi iloinen luonteeltaan.
Jaana lupasi kokeilla. Pian pariskunnan kotiovella oli koira, joka tutisi tassuista pieneen hännänpäähän asti jännityksestä. Lenkillä Nico oli niin arka, että syöksyi ojaan piiloon, kun näki vastaantulijan.
Jaanan ja Pekan hoidossa Nico rauhoittui. Siitä kuoriutui hurmuri. Ensin Nico ajeli henkilöautossa ja vasta sen jälkeen se lähti ensimmäiselle lyhyelle kotimaanreissulleen kuorma-auton kyydissä.
Kuljetus Voutilaisen päätyö on viedä Terhi-veneitä Rymättylästä Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan myymälöihin.
– Kuljetamme kaikkea jollasta jahtiin, Pekka tiivistää.
Homma vaatii osaamista. Pitkä ja matala perävaunu kääntyy herkästi ja veneilijät ovat tarkkoja, ettei veneiden pinnoilla näy naarmuja eikä kiveniskemiä.
– Kuorma pitää sitoa hyvin. Veneillä on omat sidontavälineensä ja tuenta on tehtävä oikeista paikoista, Pekka kertoo.
Kuorma ei ole painava, sillä 45 tonnin moduuliyhdistelmä riittää hyvin ajoihin. Norjaan ajetaan maksimissaan 25-metrisellä yhdistelmällä, kotimaassa 33-metrisellä HCT:llä.
– Kuorman tuulenvastus on suuri. Kovalla tuulella polttoaineenkulutus on kuin isolla yhdistelmällä, Pekka sanoo.
Koska pariskunta koirineen reissaa välillä kaikki kolme yhdessä jopa viikon ajan, hytissä tulee olla tilaa. Ajoneuvon on toimittava luotettavasti kovissa olosuhteissa. Pekka on katsonut näiden kriteerien täyttyvän parhaiten Mercedes-Benzeissä.
– Koska ajamme tuntureilla, olen hankkinut mukavuuksia kuten lämmitettävät tuulilasit ja nelivedon. Nicolla on sisällä kelillä kuin kelillä mukavat 20 astetta.
Samaa ei voi sanoa Jäämeren rannoista. Kerran pohjoisessa oli kova lumimyräkkä, kun Jaana pysähtyi Nicon kanssa tauolle. Tuuli oli viedä mukanaan talutushihnan päässä olleen pikkuisen koiran.
– Väillä keli on sellainen, ettei Nico haluaisi tulla ollenkaan ulos autosta, Jaana hymähtää.
Vaikka Jaana ja Pekka pelkäsivät Nicon olevan liian pieni rekkakoiraksi, pelko osoittautui turhaksi. Nicon koolla on etunsakin.
– Se ei vie hytissä juuri yhtään tilaa. Chihuahuasta ei lähde karvaa eikä sen mukana tule kuraa hytiin, Pekka sanoo.
Nico osaa myös tempun, johon kaikki ammattikuljettajatkaan eivät pysty. Se pyyhkii kurat tassuistaan mattoon hyttiin tullessaan.
Aluksi Nico oli mukana myös Ruotsin ajoissa. Kerran kesällä kotiin päin tullessa matka pysähtyi ikävästi satamaan. Laivassa ei ollut vapaana yhtään eläinhyttiä. Ne annetaan ensin henkilöpuolen matkustajille.
– Onneksi lopulta eläinhytti järjestyi ja pääsimme ajoissa kotiin, Pekka kertoo.
Sitten Nicon Ruotsin matkat loppuivat tyystin. Ruotsista Suomeen tultaessa koirilla pitää olla ekinokokkilääkitys heisimatoja vastaan. Se pitäisi ottaa noin kerran kuukaudessa.
– Se on liian kovaa myrkkyä niin usein annettuna pienelle koiralle. Norja ei kyseistä lääkitystä vaadi, joten pohjoisen reissuille Nico pääsee mukaan, Jaana sanoo.
Nicolla on kuorma-autossa tiettyjä etuoikeuksia. Kotona sillä ei ole asiaa pariskunnan sänkyyn, mutta kuorma-auton hytissä Nico pääsee nukkumaan Jaanan viereen alapedille.
– Nico hyppii riemusta, kun näkee, että avaan sänkyä. Vaikkei chihuahuasta ole vaaralliseksi vahtikoiraksi, se on kivaa seuraa, etenkin silloin kun reissaan yksin. Koiran kanssa tulee myös ulkoiltua, sillä muuten tuskin tulisi lähdettyä taukopaikoilla kävelylle, Jaana kertoo.
Teksti Sari Järvinen