Huoltoasemille liikuntapaikkoja

Lapin yliopistossa on ideoitu kuljettajille omia liikuntapaikkoja huoltoasemien yhteyteen.

Saapuminen huoltoasemalle. Ovi auki, pihalla pientä venyttelyä, tupakka palamaan. Rekan tarkastelua. Sisälle syömään. Mielessä ajatus, että terveellisestikin voisi syödä, mutta jos kuitenkin tänään tilaisi jotain rasvaisempaa. Omaan pöytään istumaan. Raskaan liikenteen kuljettaja, kuulostaako tutulta? Saattaa olla, sillä Liiketauko-hankkeen havainnoijien mukaan suurin piirtein näin kuljettajat toimivat saapuessaan huoltoasemalle tai liikennekeskukseen tauolle.
Havainnoijat kysyivät kuljettajilta myös heidän suhteestaan ravintoon ja liikuntaan.
– Tiedettiin paljon ravinnon merkityksestä, mutta käytännössä, hampurilaisaterian äärellä, selitettiin, että juuri nyt on poikkeustilanne. Taukoliikunnan harjoittamiseen ei katsottu olevan aikaa, mutta toisaalta moni istui ruokailun jälkeen vielä 15 minuuttia rekan hytissä, jotta tauko tuli täyteen, suunnittelija Katja Lindholm kertoo.

Lapin Yliopiston johtaman ja Tekesin osaksi rahoittaman Liiketauko-hankkeen tavoitteena on kehittää tieliikenteen taukopaikkojen palveluita siten, että ne tukisivat kuljettajan ajovireyttä, työhyvinvointia, jaksamista ja liikenneturvallisuutta.  Tutkimusta on tehty havainnoimalla ja haastattelemalla ammatti- ja matkailuliikenteen kuljettajia. Nettikyselyyn saatiin peräti 1 500 vastausta, joita edelleen analysoidaan. Projektipäällikkö Raimo Jänkälä kertoo, että sana ”kiire” tuli vastaan monessa vastauksessa.
– Ajoaikalainsäädäntö rytmittää taukoja. Puolet haastatelluista näkee sen hyvänä asiana, mutta toinen puoli kokee taukojen rytmityksen stressiä ja kiirettä tuovana tekijänä. Nähdään, että työn tahti ja aikataulut ovat kiristyneet koko ajan, eikä joustonvaraa ole niin kuin aikaisemmin. Paperilla ajon jaksottaminen näyttää siis hyvältä, mutta ei toimi välttämättä käytännössä.

Tervolan Peuran St1:n yrittäjä Olli-Pekka Mäkipeura on mukana hankkeessa.

Hankkeessa onkin matkan varrella taukoliikunnan lisäksi syvennytty tarkastelemaan erilaisia stressin syntyyn vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusta tehdään myös unen ja levon määrästä.
– Työhyvinvointinäkökulmasta katsottuna on tärkeää miettiä, miten taukopaikkoja voitaisiin hyödyntää osana kuljetusyritysten työhyvinvointisuunnitelmaa, jolloin niitä voitaisiin käyttää samalla tavoin kuin kiinteiden työpaikkojen kuntosaleja. Jotta työhyvinvoinnin edistäminen ei olisi ole pelkästään kuntosalilippujen jakamista ja virkistäytymispäivää kerran vuodessa, täytyisi koko toimintajärjestelmä miettiä uusiksi, Jänkälä sanoo.

Mutta takaisin liikuntaan. Nettikyselyn pohjalta saamiensa vastausten pohjalta Lapin yliopiston tutkijat ja Savonia-ammattikorkeakoulun muotoilijat suunnittelivat ja toteuttivat liikuntakulmauksen prototyypin, Liikulman, joka sijoitettiin muutaman kuukauden ajaksi kuljettajien arvioitavaksi Mäkipeuran St1-huoltoasemalle Tervolaan. Kuljettajilta kysyttiin paikan päällä, mitä mieltä he ovat venyttelyyn, verryttelyyn ja virkistäytymiseen suunnitellusta taukoliikuntapaikasta.
– Monet nuoremmat kuljettajat olivat sitä mieltä, että koska he liikkuvat paljon muutenkin, he eivät koe liikuntapaikkaa juuri itselleen tarpeelliseksi. Usean vanhemman kuljettajan mielestä taukoliikuntapaikan käyttäminen tuntui puolestaan hieman huvittavalta, jopa nololta ajatukselta. Molemmat ryhmät kuitenkin suhtautuivat kaikesta huolimatta ideaan erittäin positiivisesti. Sanottiin, että tällainen taukoliikunta olisi pitänyt aloittaa jo vuosia sitten.

 

Venyttäviä, selkärangan avaavia ja liikunnallisia toimintoja kaivattiin, koska esimerkiksi vaikka nuoremmat kuljettajat kertoivat liikkuvansa paljon vapaa-aikanaan, hekin olivat huomanneet istumatyöstä johtuvia vaivoja syntyneen.
– Kun puhutaan taukoliikunnasta, se saatetaan mieltää kuntosalityyppiseksi hikiliikunnaksi, mutta siitä ei ole kysymys. Tarkoituksena on, että kehoa avataan ja virkistetään muutaman minuutin ajan tauon yhteydessä. Tärkeää on tietysti, että liikkumaan pääsee taukopaikalla helposti.
Siitä, pitäisikö liikuntapaikan olla esillä vai suljetussa tilassa, ei oltu yksimielisiä. Joidenkin mielestä tila voisi olla ruokasalin yhteydessä, toiset halusivat liikuntapaikan pois näkösältä.
– Enemmistö rekkakuskeista kaipasi yksityisyyttä, heidän mielestään liikuntapaikka voisi olla rahtaritiloissa tai ainakin alueella, mistä ei olisi suoraa näköyhteyttä muihin ihmisiin, Katja Lindholm kertoo.

Liiketauko-hankkeen seuraavassa vaiheessa selvitetään Liikulman kaupallisia edellytyksiä.  Tähän asiantuntijuuttaan antavat muun muassa hankkeessa mukana olevat liikuntalaitteiden valmistajat ja huoltoasemayrittäjä. Hankkeen loppuraportti valmistuu kesäkuussa 2017.

Teksti TIMO REHTONEN, kuvat ILKKA KETTUNEN