Tuhansien eurojen korvaus vanhasta autosta

Sadattuhannet autoilijat vaativat korvauksia ajoneuvovalmistajilta kartellin vuoksi.

Espanjassa autonomistajat voittivat välimiesoikeudessa ja korvaussummaksi linjattiin viisi prosenttia kartelliaikana ostettujen autojen hinnoista.

Jos ostit yli kuuden tonnin painoisen Scanian, Volvon, Mercedes-Benzin (Daimler), Ivecon, MANin, DAFin tai Renaultin, joka on rekisteröity 1.10.1998-1.1.2017 välisenä aikana, saatat olla oikeutettu saamaan kauppiaalta tuhansia euroja rahaa takaisin. Syynä on kyseisten ajoneuvovalmistajien kartelli. Sen seurauksen kuorma-autojen hinnat nousivat laittomasti noin 10 – 20 prosenttia.
Jos ei halua rynnätä paikallisen kuorma-autokauppiaan luokse kiukuspäissään, on olemassa toinenkin vaihtoehto. Autonomistajien korvausvaatimuksia on koottu ryhmäkanteiksi, jotka lähetetään Eurooppaan oikeudenkäynteihin. Niihin on jo jätetty lähes miljoona korvausvaatimusta ympäri maanosaa. Menossa ovat historiallisen suuret kartellioikeudenkäynnit.
Suomessa ryhmäkanteita on aktiivisemmin hoitanut kaksi ihmistä: TransAtlantista edustava Matti Myllymäki ja Hausfeldin lukuun toimiva Tapio Aho. Lisäksi vaasalainen Crombi Oy on saanut mukaan muutamia autoilijoita. Myös Crombin kautta voi osallistua kansainvälisen lakiasianajotoimisto Hausfeldin ryhmäkanteeseen.

Osa oikeudenkäynneistä on jo alkanut. Lokakuussa 2019 rahdattiin 85 000 auton korvausvaatimukset Saksassa sijaitsevan Münchenin alueoikeuteen. Papereita massiivisissa vaatimuksissa oli 18 000 sivua. Autoilijat vaativat ajoneuvovalmistajilta keskimäärin 9 730 euroa korvausta / ostamansa kuorma-auto.
– Hausfeldin tavoitteena on saada korvausta auton hinnasta kymmenen prosenttia. Jos korvaus saadaan, otamme tästä summasta käsittelykuluja 1 000 euroa. Muussa tapauksessa kuluja ei peritä, Aho kertoo.
Tällöin esimerkiksi 85 000 euroa maksaneesta kuorma-autosta autonostaja voisi saada rahaa takaisin 7 500 euroa. Jos on 14 vuoden aikana ostanut useampia autoja, korvaus maksetaan kaikista. Sillä ei ole väliä, jos auto ei enää ole käytössä tai omassa omistuksessa.

Myllymäki ei paljasta TransAtlantiksen hinnoittelua. TransAtlantis Funding Lux S.á.r.l. on rekisteröity 26.1.2018 Luxemburgissa ja se on perustettu varta vasten kartellikorvausten hakua varten. Rahoitus saatiin pääosin amerikkalaisilta pääomasijoittajilta. Yrityksen businessidea on seuraavanlainen: TransAtlantis ostaa autoilijoilta vahingonkorvausvaatimukset ja pyrkii tekemään niillä voittoa. Autoilijalle maksetaan joka tapauksessa heti etukäteismaksu ja myöhemmin mahdollisesti saatavasta korvauksesta osa. Osallistuminen on ilmaista. Vaikka korvauksia ei tulisi, kummassakaan ryhmäkanteessa autonomistaja ei joudu maksamaan oikeudenkäyntikuluja. Siinä mielessä kanteisiin osallistuminen on taloudellisesti riskitöntä.

Ennen kuin ryhmäkanteeseen voi liittyä, pitää löytää vanha kauppakirja, leasing-sopimus tai lasku autokaupasta. Jos dokumenttia ei löydy, Ahon mielestä peli ei vielä ole menetetty.
– Hausfeldin mielestä oikeus ei voi vaatia, että kaikki näin vanhat paperit pitäisi olla tallella. He uskovat, että päätöksen tueksi tehdään joku vertailuhinta, Aho sanoo.
Jos kauppakirjaa ei löydy, Traficomilta voi tilata seitsemällä eurolla auton luovutus- ja omistajatiedot. Se onnistuu sähköpostilla osoitteesta tietojenluovutus@traficom.fi.
Lisäksi korvaushakemukseen on liitettävä mukaan auton rekisterinumero ja mielellään rungon numero.

– Jos Suomesta ryhmäkanteeseen osallistuisi 10 000 autoa ja korvaussumma olisi esimerkiksi 3 000 euroa / auto, toisivat korvaukset Suomen talouteen 30 miljoonan euron pääomaruiskeen, Myllymäki toteaa.

Myllymäellä on kauppakirjan suhteen tiukempi linja. Jos sitä ei löydy, kanteeseen ei pääse mukaan. Toukokuussa 2019 Amsterdamin käräjäoikeus nimittäin määräsi ryhmäkanteen järjestäjät tekemään huolellisemman esityksen. Selvityksistä pitäisi käydä ilmi, mitkä ajoneuvot oli hankittu kartelliajanjaksona. Milloin, miten ja keneltä autot oli kartellijaksona ostettu, liisattu, vuokrattu ja milloin niitä oli käytetty. Lisäksi pitäisi selvittää, milloin autojen omistusajanjakso päättyi.

TransAtlantis ei ota mukaan kanteeseen käytettyinä ostettuja ajoneuvoja.
– Auton taloudellinen käyttöikä on viisi vuotta. Intressimme on maksimoida korvaus ensimmäiselle omistajalle, sillä hinta ei siirry jälkimarkkinoille, Myllymäki toteaa.
Hausfeld puolestaan on tulkinnut asioita toisin: se ottaa mukaan myös käytettyinä ostetut autot.

Ajoneuvovalmistajat olivat kartellissa vuodet 1997 – 2011, mutta Hausfeldille korvausvaatimuksen voi tehdä pidemmältäkin ajalta.
– Kartellihinnat olivat voimassa senkin jälkeen, kun kartelli paljastui. Siksi keräämme tiedot aina vuoden 2014 alkuun mennessä valmistetuista autoista, Aho kertoo.
TransAtlantis puolestaan tarjoaa etukäteiskorvausta vain vuoden 2011 loppuun mennessä tehdyille autokaupoille. Se kuitenkin ottaa kanteeseen mukaan autoja jopa vuoteen 2017 saakka.

Ryhmäkanteet olivat suurimmalta osin joulukuussa 2019 vielä kesken käsittelyn. Espanjassa välimiesoikeus oli kuitenkin jo ehtinyt tehdä päätöksen. Autonomistajat voittivat ja korvaussummaksi linjattiin viisi prosenttia. Saksassa eräs kunta haastoi MANin oikeuteen, mutta asia soviteltiin, eikä julkisuuteen kerrottu korvaussummaa.
– Valmistajat ovat vedonneet siihen, etteivät kuljetusyrittäjät itse ole joutuneet kartellista kärsimään. He ovat siirtäneet vahingon asiakkaidensa maksettavaksi. Ei ole varmaa, että rahaa valmistajilta tulee, Myllymäki sanoo.
Aho puolestaan uskoo siihen, ettei kartelli voi voittaa ja autoilijat jäädä ilman korvauksia.

Aho sai Suomesta mukaan ensimmäiseen kanteeseen yli tuhat autonomistajaa. Toisella kierroksella on mukana myös palolaitoksia ja muita julkisia tahoja. Myllymäki ei kerro TransAtlantiksen osallistujamäärää, mutta kuvailee tilannetta ”hyväksi”. Hän antaa palautetta SKALille, jonka olisi toivonut olevan aktiivisemmin mukana.
– Heille tämä oli viestinnällinen floppi. Kuljetusyrittäjiä olisi aktiivisemmin pitänyt informoida asiasta!
Myös Aho kertoo yrittäneensä saada lähetettyä tietoa korvausmahdollisuudesta SKALin jäsenille heidän jäsenluettelonsa kautta, mutta sen sijaan hänelle tarjottiin kallista mainosta lehdessä.
– Autoilijat ovat esittäneet kritiikkiä SKALia kohtaan, Aho harmittelee.
Esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa kuorma-autoyrittäjien yhdistykset hyväksyivät Hausfeldin yhteistyökumppanikseen ja ovat yhdessä ajaneet autoilijoiden etua. TransAtlantis puolestaan tekee yhteistyötä Espanjan ja Ranskan logistiikkayhdistysten kanssa.
SKALin toimitusjohtaja Iiro Lehtosen mielestä ei pidä paikkaansa, etteikö SKAL olisi tehnyt mitään asian hyväksi. Jäsenyrittäjille on välitetty tietoa uutiskirjeellä, lehtijutuilla ja yhdistyksen extranet-sivuilla.

Isossa Britanniassa kuorma-autoyrittäjien etujärjestö RHA (Road Haulage Association) otti näkyvän roolin ajaessaan itse autoilijoiden etua. Se tarjosi mukaantuloa myös muille kuin omille jäsenilleen. Kanteeseen on otettu mukaan myös käytettyinä ostetut kuorma-autot.
– Kuorma-autokartelli toimi 14 vuotta ja on todennäköistä, että sen seuraukset näkyvät tätä pidemmälle. Teemme väsymättä töitä, jotta kartellista kärsineet kuorma-autoyrittäjät saavat ansaitsemansa korvauksen, RHA:n toimitusjohtaja Richard Burnett toteaa.

TransAtlantiksen ryhmäkanteeseen voi todennäköisesti liittyä mukaan vielä maaliskuun 2020 aikana. Hausfeldin takarajana on tammikuun loppu 2019, mutta määräajan jatkamista mietitään, jos autonomistajilla riittää kiinnostusta. Periaatteessa korvausta voi hakea viimeistään viiden vuoden kuluttua siitä, kun Euroopan komissio teki päätöksen kartellista. Kyseinen päätös tehtiin 19.7.2016. Aikaa olisi teoriassa kesään 2021 asti, mutta ryhmäkanteita ei välttämättä jatketa niin pitkälle.

Teksti Sari Järvinen