Helsinki haluaa alueellisen ruuhkamaksun

Ympäristölautakunta pohtii 9. toukokuuta lakialoitetta, joka mahdollistaisi alueelliset ruuhkamaksut.

– Suurin päästövähennyspotentiaali on liikenteessä. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan myös taloudellisia ohjauskeinoja kuten ruuhkamaksuja, Päivi Kippo-Edlund sanoo. Kuva: Helsingin kaupungin aineistopankki / Seppo Laakso

Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan kokouksen asialistalla 9.5. on valtiolle tehtävä aloite lakimuutoksesta, joka mahdollistaisi alueelliset ruuhkamaksut. Aloitteen mukaan lainsäädäntöä muutettaisiin niin, että tulevaisuudessa olisi mahdollista asettaa alueellisia ruuhkamaksuja ja käyttää niiden tuotto kyseisen alueen liikennejärjestelmän kehittämiseen.
Liikenteen päästöt heikentävät ilmanlaatua ja aiheuttavat terveyshaittoja erityisesti Helsingin kantakaupungissa ja vilkasliikenteisten väylien varrella. EU:n asettama typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyy kantakaupungin katukuiluissa yhteensä 5–6 kilometrin matkalla. Merkittävimpinä syitä sille, että pitoisuudet ovat yhä suuria, ovat autoliikenteen määrän pysyminen ennallaan keskustassa ja dieselhenkilöautojen osuuden kasvu. Dieselhenkilöautojen typenoksidipäästöt ovat todellisessa ajossa huomattavasti suuremmat kuin laboratoriomittauksissa.
Koska raja-arvot ylittyvät, on Helsinki laatinut uuden Ilmansuojelusuunnitelman vuosille 2017–2024. Siinä yhdeksi kärkitoimenpiteeksi on nostettu ajoneuvoliikenteen hinnoittelun käyttöönoton edistäminen.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut HSY teki mallinnuksia eri toimenpiteiden vaikutuksista katukuilujen ilmanlaatuun. Vaikutuksiltaan tehokkaimmaksi yksittäiseksi toimenpiteeksi osoittautui ajoneuvoliikenteen hinnoittelu, jonka arvioitiin vähentävän liikennemääriä noin viidenneksellä. Mallinnuksen mukaan esimerkiksi Töölöntullissa ja Mäkelänkadulla typenoksidipäästöt vähenisivät noin kymmenen prosenttia ja typpidioksidipitoisuudet 4–5 prosenttia vuonna 2024.
– Ruuhkamaksut on todettu tutkimuksissa tehokkaimmaksi tavaksi suunnata liikkuminen kestävämpiin kulkutapoihin eli kävelyyn, pyöräilyyn ja joukkoliikenteeseen. Tämä vähentäisi paitsi ilmanlaatuhaittoja myös melua, kasvihuonekaasupäästöjä ja ruuhkautumista, toteaa Helsingin kaupungin ympäristöjohtaja Esa Nikunen.
Maksut auttaisivat myös ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.
– Ruuhkamaksut on myös todettu tehokkaaksi keinoksi hillitä liikenteen hiilidioksidipäästöjä, kertoo ympäristönsuojelupäällikkö Päivi Kippo-Edlund.

Suomen osalta tavoitteena tulee olemaan vähentää ei-päästökauppasektorin päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 2005 tasoon. Liikenteen osalta päästöt tulee pienentää puoleen. Kaupungeilla on suuri rooli päästöjen vähentämisessä. Helsinki on jo aiemmin sitoutunut vähentämään ilmastopäästöjä 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä, ja tavoitteena on olla hiilineutraali vuonna 2050. Kaupunki valmistelee parhaillaan uusia tavoitteita vuodelle 2030 sekä hiilineutraalisuuden aikataulun päivittämistä.
– Suurin päästövähennyspotentiaali on liikenteessä. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan selvitysten mukaan erittäin tehokas toimenpidevalikoima käyttöön, myös taloudellisia ohjauskeinoja, kuten ruuhkamaksuja, jatkaa Kippo-Edlund.

Ruuhkamaksut ovat Tukholmassa vähentäneet keskustan liikennemääriä keskimäärin viidenneksen, mikä on pienentänyt selvästi keskustan ilmansaasteiden pitoisuuksia. Tukholmassa on arvioitu, että ruuhkamaksujen ansiosta kaupungissa vältetään 25–30 ennenaikaista kuolemaa vuodessa.
Ruuhkamaksuista ja niiden vaikutuksista on kokemuksia useista Euroopan kaupungeista. VTT:n selvityksen mukaan ruuhkamaksut ovat vähentäneet liikennemääriä näissä kaupungeissa 11–30 prosenttia.