31.08.2022
11-litrainen kone ja tehoja 323 kilowattia. Hyvät renkaat, ilmajouset ja teräspuskurit. Automaattivaihteisto, hidastin, hätäjarrutusjärjestelmä sekä nykyaikaiset ajonhallintajärjestelmät: luistonesto, abs-jarrut, cruise-control ja kaistavahti. Takana paripyörät, kamerat edessä ja takana. Tilava ohjaamo, viihtyisä keittiö ja kaunis sisustus. Pyörivä lehtiteline, lastenosasto ja lääkekaappi asiakkaiden lääkkeille. Tältä näyttää pähkinänkuoressa vuoden 2022 kirjasto – eli Inarin kunnan kirjastoauto Fáárust, Volvo vuosimallia 2017.
– Tämä auto on tekemällä tehty kirjastoautoksi: tilaa on reilusti ja kaikki toimii moitteettomasti. Positiivista on myös se, että kirjastoautot ovat siirtyneet digiaikaan. Kirjastopalvelujen lisäksi meillä hoidetaan myös apteekkipalveluja, kertoo syksyllä eläkkeelle jäänyt kirjastoautonkuljettaja Terho Myyryläinen.
Sen lisäksi, että Fáárust päihitti Vuoden kirjasto 2022 -kilpailun muut finalistit – Oulun, Lahden ja Raahen kaupunginkirjastot sekä Vantaan Myyrmäen kirjaston – nimitettiin Myyryläinen vuoden 2022 kirjastoammattilaiseksi. Perusteluissa todettiin, että Inarissa asiakasnäkökulma oli viety pisimmälle, mikä onkin erityisen tärkeää harvaan asutuilla seuduilla, joissa kirjastoauto on keskeinen kulttuuripalvelu. Myyryläisen palkitseminen liittyi mittavaan ja omistautuneeseen, liki 40-vuotiseen uraan kirjastoautossa.
– Sanattomaksi tämä vetää. Jotain on kai tullut tehtyä oikein. Olen iloinen näistä kunnianosoituksista. Toivon, että tämän palkitsemisen myötä Suomen kirjastoautot saavat positiivista huomiota ympäri maan.
Inarin nykyinen kirjastoauto on kunnan kirjastoautojen ketjussa järjestyksessään kolmas. Ensimmäinen, Sisu ehti palvella vuodesta 1983 vuoteen 1997, minkä jälkeen remmiin rullasi Scania. Kulutettuaan pohjoisen teitä kaksi vuosikymmentä, se sai siirtyä syrjään nykyisen Volvon tieltä. Jos joku, niin Myyryläinen tietää kunkin auton vahvuudet ja heikkoudet: Sisu oli kirjastoautoksi susi, Scania soveltuva ja Volvo voittaja.
– Sisu ei tahtonut kestää mitään. Se hankittiin aikana, jolloin ajateltiin, että kaiken täytyy olla suomalaista, hinnalla millä hyvänsä. Siinä oli Valmetin 611-kone, joka toimii hyvin metsäkoneissa pystyasennossa, mutta kyljellään kirjastoauton lattialla se hajosi tuon tuosta. Koneremontteja tehtiin useampia, konkari muistelee.
Scania puolestaan pelasi kuin unelma – ainakin tiettyyn pisteeseen asti. Kaikki toimi lähes moitteettomasti, eikä satunnaisten kytkinvikojen korjaaminen tai asiaan kuuluva, kuluvien osien huoltaminen menoa haitannut. Vuoden 2012 tienoilla matka kuitenkin katkesi hetkellisesti autosta riippumattomista syistä: auto joutui hirvikolariin ja sen keula tuhoutui pahoin. Edessä oli paussinpaikka ja korjausoperaatio.
– Volvo ja Scania ovat kuitenkin toimineet hyvin kirjastoautoina. Sisusta tuli myöhemmin optikkoauto ja se toimi jossain Tornion seudulla. Enää se ei ole käytössä. Scania on sittemmin rakennettu matkailuautoksi, ja se oli hiljattain myytävänä Torissa. Näin ne autot jatkavat elämäänsä, Myyryläinen kuittaa.
Alkukesästä 2022 Myyryläiseltä vapautuneisiin saappaisiin astui inarilainen Kati Vuoriaro. Vaikka toimenkuva oli uusi, oli kirjastoauto tuttu paikka lapsuudesta asti. Pikkutyttönä Vuoriaro oli kirjastoauton vakioasiakas ja päätyi sittemmin, aikuisiällä kuntaan siivoojaksi ja siivosi niillä toimin myös kirjastoautoa.
– Kun kuulin, että Terho oli jäämässä eläkkeelle, aloin heti seuraavalla kahvitauolla selvittää, mitä sen paikan täyttäminen vaatisi. Siitä se ajatus sitten lähti, Vuoriaro naurahtaa.
Paikan täyttäminen vaati C-ajokortin ja kirjastovirkailijan tutkinnon. Ensimmäinen Vuoriarolla oli jo valmiina. Ammattipätevyyden hän suoritti nettikurssien kautta oppilaitoksen kustantamana: opintoihin kuului etäopetusta ja kirjallisia tehtäviä, mutta tärkeimmät opit hän on saanut työssä oppien. Kirjastoauto-opetuksesta vastasi Myyryläinen, koska sitä koulu ei voinut tarjota. Vuoriaron oppisopimuskoulutuksen on määrä päättyä syksyllä 2022. Entä mitä alalle pääsy vaati Myyryläisen nuoruudessa?
– Silloin vaadittiin ajokortti ja kirjasto- ja kirjallisuuskurssin suorittaminen. Minulla oli taustalla metallialan koulutus, ja olin aiemmin tehnyt erilaisia asiakaspalveluhommia. Sitten tämä paikka tuli auki ja se alkoi kiinnostaa, Myyryläinen kertaa.
Työn mielekkyydestä ei liene epäilystä. Miksi muuten hän olisi jaksanut jatkaa 40 vuotta?
– Tämä on itsenäistä, mutta kuitenkin sosiaalista työtä – ja maisemakonttori on ihan ainutlaatuinen.
Kirjastoautojen määrä väheni aikanaan kuntaliitosten myötä, mutta mistään kuolevasta kulttuurista ei ole kysymys. Eri puolilla Suomea ajelee vielä noin 130 kirjastoautoa. Vuoden kirjasto -kilpailu pyrkii osaltaan nostamaan esille kirjastojen tekemää arvokasta kulttuurityötä. Hiljalleen kirjastot ovat myös alkaneet elpyä koronasta ja täyttyä lupaavasti. Inarin kirjastoauton kävijämäärät ovat kuitenkin pysyneet melko tasaisina.
– Meillä käy kuukaudessa arviolta 2 000 asiakasta. Auton hyllyissä on noin 3 000 kirjaa ja kierrossa suunnilleen saman verran. Eniten käyttäjiä tulee kouluista, Vuoriaro kertoo.
Fáárust on ollut ajossa kaikenlaisina aikoina ja säässä kuin säässä. Lapin olosuhteissa kirjastoautolta vaaditaan pakkaskestävyyttä, hyvät renkaat ja teräspuskurit. Tiet ovat usein lumisia ja kapeita, ja kapenevat lumen tulon kasvaessa. Kuskilta edellytetään varovaisuutta ja tarkkaavaisuutta esimerkiksi ojien suhteen.
– Vain yhden kerran, vuonna 1999 jouduimme pitämään viikon paussin kelin takia, Myyryläinen muistaa.
Inarin kunnan kirjastoauton aikataulut laaditaan kahden viikon jaksoissa, ja viikot toistuvat samanlaisina. Maanantaista keskiviikkoon auto ajaa samanlaiset reitit, kun taas joka toinen torstai ja perjantai se ajaa kaukoreittejä. Kaukoreittipäivät saattavat venyä pitkälle iltaan – mutta yöksi kuskit pääsevät aina kotiin.
– Joskus 80-luvulla kuljimme pari kolme vuotta niin, että jäimme Sevettijärvelle yöksi. Nykyään tulemme aina kotiin nukkumaan. Yöksi kotiin – tämä on varmempi kuin Finnair, Myyryläinen sanoo hymyillen.
Teksti MARIA PALDANIUS kuvat INARIN KIRJASTOAUTON ARKISTO