10.08.2022
Tiestön päällystysmäärärahat ovat liikkuneet Suomessa 200 miljoonan euron molemmin puolin vuosittain. Hallituksen aiemmin vuodelle 2023 päättämä taso on erittäin niukka, 130 miljoonaa euroa. Sen jälkeen, kun määrärahasta oli päätetty, tienpäällystämisestä tuli yksi pahiten energia- ja materiaalikustannusten noususta kärsineistä aloista. Tilastokeskuksen maarakennuskustannusindeksin päällysteiden hintakehitystä kuvaava osaindeksi kohosi kesällä voimakkaasti. Vuositasolla kustannusnousu oli jopa 40 prosentin luokkaa.
Ellei määrärahaa korjata, päällystämisen määrä voi vuonna 2023 romahtaa alle puoleen viime vuosien tasosta. Ilman hallituksen toimia päällystysohjelma uhkaa painua jopa lähelle 1000 kilometrin haamurajaa.
– Tämä on voimakkaasti ristiriidassa Liikenne 12 -suunnitelmaan kirjattujen ja hallitusohjelmassakin kuvattujen tavoitteiden kanssa. Yhtä vähäisiä päällystysmääriä pitää etsiä kaukaa historiasta – ajassa on matkattava vähintään 1970-luvulle, INFRAn toimitusjohtaja Paavo Syrjö vertaa.
Tiestön korjausvelan kasvun pysäyttäminen edellyttää 4 000 kilometrin vuosittaista päällystysohjelmaa. Hallitus on ohjelmassaan ilmaissut varmistavansa, ettei korjausvelka enää kasva. Myös eduskunta on aiemmin edellyttänyt, että hallitus sitoutuu Liikenne 12 -linjauksiin huolehtien niiden toimeenpanoon tarvittavasta määrärahasta valtion budjetissa. Nykyisellä kustannustasolla tähän tarvitaan ensi vuonna päällystyksen osalta vähintään 500 miljoonan euroa.
– Hallituksen pitää budjettiriihessään kaksin- ja jopa kolminkertaistaa päällystysmääräraha, jotta pääsemme edes 2 000 kilometrin paremmalle puolelle, mikä sekin on tiestön korjausvelan näkökulmasta kestämätön taso, Syrjö huomauttaa.
Tilanne tiestöllä on poikkeuksellinen ja vakava
Vuosina 1980–2021 Suomessa on vain kerran päällystetty teitä alle 2 000 kilometriä vuodessa. Kertaalleen tällä tarkastelujaksolla on jääty 2 000 kilometriin. Molemmat kaksi heikkoa vuotta ovat 2010-luvulta.
Päällystysmäärät ovat olleet pitkään jäljessä tavoitteista. 15 viime vuoden aikana tavoiteltuun 4 000 kilometrin tasoon on päästy vain vuonna 2020. Silloinkin edeltävänä vuotena kilometrejä kertyi vain 1 800.
– Tilanne tiestöllä on jo poikkeuksellinen ja vakava, ja reiät päällysteissä konkreettinen turvallisuusriski tielläliikkujille. Ne kovertavat myös elinkeinoelämän edellytyksiä, sillä röykkyisillä teillä kuljetusten onnistuminen luvatussa ajassa uhkaa muuttua arpapeliksi, pohtii johtaja Juha Laurila INFRAlta.
Urakoitsijat odottavat hallitukselta nopeita päätöksiä päällystysmäärärahoista. Määräraha on Suomessa vaihdellut voimakkaasti vuosittain, mikä vaikeuttaa yritysten ennakointia ja varautumista. Jos mitään ei tehdä, seuraavan hallituksen päänsäryksi jää vähäisten päällystysmetrien priorisointi ja päällystyskohteiden yliviivaus kartalta. Tuhannen kilometrin pintaan laskeva päällystysohjelma tarkoittaisi keskimäärin sataa kilometriä uutta tienpintaa per ely-keskus. Alemmalle verkolle ei jäisi paikkausrahaakaan.
Ammattilaisia huolettaa alimittaisen tienpidon loppulasku. Laurila löytää vertailukohdan läheltä – itse kunkin purukalustosta.
– Jos hampaat hoidattaa säännöllisesti, ne pysyvät kunnossa, ja hoitoon menee satanen tai pari vuodessa. Kun hoidon laiminlyö, karies etenee kiilteen läpi ja lopulta hampaan ytimeen. Edessä on juurihoito tai implanttityö, ja kohta tohtorille saakin kantaa tonneja. Tiestöön pätee sama logiikka: jos oikea-aikaisen päällystäminen laiminlyö, vesi pääsee asfaltin läpi tien runkoon tekemään tuhoja. Silloin pelkkä päällystäminen ei enää riitä. On uusittava tien koko rakenne, ja se maksaa moninkertaisesti.
Lähde: INFRA ry