19.04.2021
Valtioneuvosto on hyväksynyt valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman vuosille 2021-2032 ja antanut sen selontekona eduskunnalle 15.4.2021.
– Nyt tehdään historiaa. Suomen ensimmäinen 12-vuotinen liikennejärjestelmäsuunnitelma ohjaa pitkäjänteisesti tie- ja raideinvestointeja, kunnossapitoa ja kaikkien liikennemuotojen kehitystä. Vuosikymmenen päähän ennakoiva suunnittelu ja tietopohjainen päätöksenteko auttavat saavuttamaan samalla rahalla enemmän, tehokkaampaa ja kestävämpää, toteaa liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka.
Väylien rahoituksessa siirretään painopistettä nykyistä enemmän rautateille. Tämä johtuu siitä, että erityisesti vuosikymmenen loppupuolella rataverkolla on suuria peruskorjaustarpeita. Lisäksi tähän vaikuttaa pyrkimys hyödyntää EU-rahoitusta, joka kohdistuu nimenomaan rataverkkoon.
Tieverkon osuus perusväylänpidosta säilyy kuitenkin suurempana kuin rataverkon, ja korjausvelkaa vähennetään koko väyläverkolla, myös alemmalla tieverkolla.
Maantieverkon tulevaisuuden haasteet liittyvät muun muassa korjausvelan kasvuun laajalla maantieverkolla, tieverkolla oleviin puutteisiin raskaan kaluston näkökulmasta, kaupunkien ja satamien sisääntuloväylien ruuhkautumiseen, kestävän liikenteen houkuttelevuuden ja turvallisuuden lisäämiseen sekä liikenteen haittojen vähentämiseen. Maanteiden siltojen kunto aiheuttaa enenevässä määrin haasteita elinkeinoelämän kuljetuksille, erityisesti raskaille erikoiskuljetuksille ja muille massakuljetuksille. Maantieverkon kannalta ilmastonmuutokseen sopeutumiseen panostaminen on olennaista ympäri vuoden. Tämä liittyy erityisesti maanteiden talvihoitoon sekä kuivatuksiin. Maanteiden kunnossapidolla ja kehittämisellä pystytään edistämään tieliikenteen turvallisuutta merkittävästi. Pelkästään maanteiden pääväylien merkittävimmät investointitarpeet ovat noin 2-3 mrd. euroa seuraavan noin 10 vuoden aikana.
Liikenneverkon strategisen tilannekuvan mukaan maanteillä on noin 200 tiekilometrillä kaikkein merkittävämpiä puutteita palvelutasossa sujuvuuden, turvallisuuden tai ympäristöhaittojen kannalta. Suurimmat kehittämistarpeet kohdistuvat valtateille 3, 4, 9, 12, 15, 25 ja kantateille 40, 50 sekä valtateille 2, 5, 6, 8, 13, 19 ja 21. Osa näistä on samoja yhteysvälejä, joilla TEN-T-ydinverkon kriteerit eivät täysin täyty. Mikäli liikenneverkon strategisen tilannekuvan päivityksen yhteydessä havaitaan uusia tarpeita edellä mainittujen lisäksi, huomioidaan ne valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman toimeenpanossa.
Talvihoidossa huomioidaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvat sopeutumistarpeet ja suunnitelmassa lupaillaan, että talvihoidon korotettu taso varmistetaan myös tulevaisuudessa. Maanteiden hoidon ja käytön osalta valtion kustannukset ovat keskimäärin noin 20 milj. € vuodessa suuremmat kuin vertailuvaihtoehdossa. Maanteiden hoidon ja korjausten rahoituksesta pääväyläverkolle kohdistuu noin 30 %. Lisärahoituksen kohdentamisen lisäksi talvihoidon menetelmiä kehitetään ja tehostetaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.
Käytössä olevaa maanteiden perusväylänpidon parantamisrahoitusta kohdistetaan seuraavasti:
- välttämättömiin alueellisiin elinkeinoelämän kohteisiin noin 20-25 milj. € vuodessa,
- liikenneturvallisuutta parantaviin kohteisiin, kuten pieniin tie- ja liittymäjärjestelyihin, noin 5-10 milj. € vuodessa,
- kävelyä ja pyöräilyä edistäviin kohteisiin valtion verkolla noin 10 milj. € vuodessa
- liityntäpysäköintiin yleisesti valtion verkolla noin 2-5 milj. € vuodessa
- maanteiden pienten parantamisten kustannukset suunnittelukaudella ovat keskimäärin noin 46 milj. € vuodessa.
Rahoitusta kohdistetaan kriittisiin siltojen parantamisiin sekä maantielauttoja korvaavien siltojen kustannustehokkaisiin rakentamis- ja suunnittelukohteisiin, satama- tai terminaaliyhteyksiin sekä muihin äkillisiin tarpeisiin. Valtion kustannukset suunnittelukaudella ovat noin 300 milj. €. Valtio osallistuu yhteisrahoitteisesti ja sopimusperusteisesti muiden kuin MAL-seutujen kuntien elinkeinoelämän kehittämisen ja maankäytön tukemiseen. Valtion kustannukset suunnittelukaudella ovat noin 200 milj. €.
Yhteistyössä valtion toimijoiden, kuntien ja yritysten kanssa on tarkoitus laatia suunnitelma myös valtakunnallisen raskaan liikenteen taukopaikka- ja siirtokuormausalueverkon kehittämisestä.
Lähde: lvm